P/E-luku on kuitenkin myöskään aina täysin luotettava. Siihen voi liittyä samoja ongelmia kuin P/B-lukuun, kuten joidenkin yhtiöiden aliarvostukselle on syynsä. P/E-luku on myös herkkä tunteille ja markkinapsykologialle. Luottamus yritykseen saattaa nostaa yrityksen kurssia liiankin reippaasti ja se tietenkin heijastuu P/E-lukuun.  P/E-luvun arviointi on vaikeaa, johtuen tulosten suurista eroista markkinatilanteiden mukaan,  eikä tämä ole pelkästään syklisten alojen ongelma. P/E-luvun toinen huono puoli se ei välttämättä kerro ydinliiketoimien kannatavuudesta täysin, vaan sinne on voitu lisätä kertaluontoisia-, harkinnanvaraisiakirjauksia ja sijoitustuottoja, jotka eivät välttämättä liity millään tavalla itse liiketoimintaan.

P/E-lukua kannattaakin ehdottomasti verrata yleiseen korkotasoon, koska korkotasolla on suuri vaikutus osakemarkkinoihin. Myös P/E-luvun kääntein luku E/P (tulostuotto) on myöskin hyvin informatiivinen. Tulostuoton pitäisi ylittää riskitön korko mahdollisimman suurella marginaalilla, joten jos suhdeluku on yksi tai sen alle osaketta ei kannata ostaa. Benjamin Graham kirjoitti aikoinaan, että tulostuoton tulisi ylittää pitkän obligaatiokoron ollakseen kannattava ostos. Joten jos E/P on kaksinkertainen oblikaatiokorkoon nähden kyseessä olisi todellinen löytö, ainakin Grahamin mukaan. Yleisesti ottaen P/E:n liikkumista 10-12 välillä taikka sen alla voidaan alkaa jo pitämään hyvänä.

3) Osinkotuotto ) Lindström havaitsi myös osinkotuoton mukaan jaettuen yhtiöiden tuottavuuden välillä eroja, mutta ei kuitenkaan samankaltaista korrelaatiota kuin P/E- tai P/B-luvujen mukaan jaettujen. Osinkotuoton mukaan parhaaseen neljännekseen 2002-2007 kuuluneiden yritysten keskimääräinen osinkotuotto oli 5,8% ja tämä ryhmä tuotti keskimäärin 31,0% vuodessa. Yllätykseksi seuraavaan (toinen näeljännes) ryhmään kuuluneet yllätti ja pääsi parempaan lopputulokseen 33,6%:iin. Heikoin neljännes tarjosi taas ala-arvoista kurssikehitystä keskimäärin 7,9% vuodessa. Yrityksiä etsiessä tulisikin kiinnittää huomiota yrityksen osingonmaksu kykyyn, jonka tulisi olla pitkällä aikavälillä kasvava. Osingot toimivatkin arvosijoittajan pohjatuottona arvonnousun sivussa.

Entäpä sitten kun nämä em. tunnuslukuja käyttää yhdessä hyväkseen ja muodostaa siten rankinglistan siten, että jokaiselle Lindströmin aikana pörssissä vaikuttaneelle yritykselle annettiin pisteet 88:stä alaspäin sitä mukaa missä vaiheessa P/B (matalimmasta korkeimpaan), P/E (matalimmasta korkeimpaan taikka osinkotuottolistaa(korkeimmasta matalimpaan) olivat ja pisteet laskettiin yhteen. Lopputuloksena eniten pisteitä keränneen 22 yritysksen ryhmä saavutti 34,2 % vuosituoton, kun taas vähiten pisteitä saanut neljännes jäi 10,1% vuosituottoon. Näin saatiin suhteellisen helposti reiluhko ylituotto kyseisenä aikana. On kuitenkin muistettava, että kyseinen ajanjakso kattoi vaan hyvin lyhyen ajanjakson matalasuhdanteen pohjalta korkeasuhdeen huipulle ja tälläistä keskimääräistä tuottoa tuskin kukaan pystyy saamaan todella pitkillä aikaväleillä.

Kun etsii arvo-osakkeita kannattaa keskittyä myös yritysten pitkän ajan näkymiin ja pyrkiä miettimään asioita kuin yritysostaja. Onko tuotteilla kysyntää? Onko yrityksellä vahva kassavirta? Pystytäänkö myyntiä kasvattamaan? Miten ja mihin? Onko yritys omalla sektorillaan markkinajohtaja vai altavastaaja?

Samalla tulisi myös yritysten johtoa ja suuromistajia tutkailla. Yleisesti ottaen kasvollinen suuromistaja on parempi omistaja kuin instutionaalinen suuromistaja, kuten eläkesäätiöt taikka sijoitusrahastot. Myös kannattaa kiinnittää huomiota myös kuinka omistajuus on hajautunut. Muutama tasavahva suuromistaja on parempi vaihtoehto osakkeenomistajan kannalta kuin yksi suuri domivoiva omistaja. Myös johtoon on hyvä tutustua, etenkin johdon osakeomistukset taikka optiojärjestelyt kertovat parempaa kieltä johdon yritykseen sitoutumisesta kuin pelkkä rahapalkka.

Lisää vielä erityisesti yrityksen tuloksen tekokykyyn liittyvästä arvioinnista (ROE, ROI, EBITDA, EV, sijoitetun pääoman tuotto jne) tulee, kunhan saan taas kirjoiteltua.

Sijoittajan pitää kuitenkin muistaa, että aliarvostus ei ole ikuista ja hyvästäkin arvo-osakkeesta voi muodostua kasvuosake, jos muutkin ihmiset, etenkin suursijoittajat, markkinoilla löytävät sen, joten yhtiön kehitystä kannattaa seurata ja kääriä voitot pois ennen kuin yliarvostus korjaantuu.

Kuuluisin arvosijoittaja ehdottomasti on Warren Buffett, joka on onnistunut luomaan yritys imperiumin ostamansa Berkshire Hathawayn ympärille ja häntä pidetään tällä hetkellä maailman toiseksi rikkaimpana ihmisenä. Henri Elo on esitellyt blogissaan Warren Buffetin maailmaa hieman tarkemmin. Warren Buffetin oppi-isänä ja arvo-sijoittamisen keksijänäpidetään Benjamin Grahamia. Myös Wall Streetin puhemieheksikin kutsutun Grahamin 1930-1950-luvuilla julkaisemien teosten ydinajatukset soveltuvat päivitettyinä hyvin myöskin nykyisin arvosijoittajan osakkeenvalinnan pohjaksi. Buffett lisäsi Grahamin kvantatitiivisiin tunnunlukuihin perustuvaan analyysiin, myös yrityksen liiketoiminnan ja liikejohdon arvioinnin. Bufferin ajattelutavan voidaankin kitetyttää seuraavasti: (lähde: Lindström – Vaurastu Arvo-osakkeilla)

Liiketoimintaperiaatteet:

-Yhtiön liiketoimen tulee olla yksinkertaista ja ymmärrettävää

-Yrityksellä tulee olla johdonmukainen historia, ja liiketoiminnan  tuottojen tulee olla vakaat ja ennustettavat

-Yhtiön tulee toimia alalla, jonka pitkän aikavälin näkymät ovat suotuisat

Liikkenjohdolliset periaatteet:

-Yhtiön johtajien tulee olla avoimia ja rehellisiä

-Yhtiön johtajien tulee toimia itsenäisesti eikä seuraa muita

Rahoitusperiaatteet:

-Yhtiön oman pääoman tuotto tulee olla hyvä

-Yhtiöllä tulee olla korkea ja vakaa voittomarginaali, sekä johdonmukainen historia osakkeenomistajille luodusta arvosta

Markkinaperiaatteet:

-Pitää olla mahdollista määreillä yhtiön “sisäinen”arvo riittävän tarkasti diskottaamalla tulevia kassavirtoja

-Osaketta pitää pystyä ostamaan riittävällä turvamarginaalilla “sisäiseen” arvoon verrattuna käyttämällä hyväksi markkipsykologian taipumusta liiotella kurssilaskuja

Tiivistettenynä arvosijoittajan tulisi ostaa alihintaan hyvän ja vakaan tuoton omaavia perinteisiä yrityksiä, joilla on hyvä yritysjohto ja yksinkertainen ja ymmärttevä liiketoimi (jonka vielä miellään itse tunnet hyvin).

Mikä sitten on arvo-osake ja mikä ei? Akateemisten tutkimusten perusteella on löydetty muutamille tunnusluvuille korrelaatioit pitkäaikseen indeksin voittavan  arvon nousun kanssa.

1) P/B. Vaikka Benjamin Graham puhui arvosijoittamisen kannattavuudesta jo 1930-luvulla saatiin vasta vuonna 1992 Chicagon yliopistossa toimineiden Eugene Famanin ja Kennet Frenchin tutkimuksen The Cross-Section of Expected Stock Returns ansioista taloustutkijoiden maailmaa shokeerattua ja kyseenalaistamaan CAPM-mallin.  Tutkimuksissa käytettiin aineistona NYSE:en AMEX:in ja Nasdaqiin vuosina 1963-1990 noteerattuja yrityksiä. Valtavan aineiston pohjalta tutkijat löysivät korrelaation Book-to-Market luvulle (eli P/B luvun käänteisluvun) korrelaatio osakkeiden keskimääräiselle vuosituotolle. Tutkimuksissa osakkeet oli jaettu 10 kategoriaan BtM luvun suuruuden mukaan. Tulokset olivat hämmästyttävät suurimman BtM luvun omanneiden (pienimmän P/B-luvun) osakkeiden kategorian ja pienimmän BtM-luvun omanneiden keskimääräisen tuoton ero oli 13,4%-yksikköä vuodessa (pienimmät P/B-luvut 21.4%, suurimmat P/B-luvut 8%). Eli pienimpien P/B-lukujen joukko tuotti lähes 3x enemmän kuin suurimman P/B-luvun omanneet yritykset.

Toimiiko sama siis maailmanlaajuisesti, taikka suomessa?  Kim Lindström tutki asiaa vuosilta 2002-2007 ja havaitsi saman korrelaation myös toimivan suomessa. 2002-2007  oli Suomessa ennennäkemättömän kasvun aikaa jolloin keskimääräinen osakkeen vuosituotto oli 26,2%, joten vähän huonommallakin sihdillä ylitti pörssien kaikkien aikojen keskimääräisen vuosituoton (10-12%). Mutta P/B-luvun avulla lajiteltuna erot 22 pienimmän ja 22 suurimmän P/B-luvun omanneiden ryhmän kesken oli huimaava 26,2%-yksilkköä, eli eroa kertyi keskimääräisen osakkeen vuosituoton verran. Pienimpien ryhmän keskimääräinen vuosituotto 32,7%, kun taas suurimpien ryhmän 5,5%, eikä pienimpien ryhmään mahtunut edes kaksi tuona kolmen suurimman kasvajan joukkoon kuulunutta yritystä Ramirent ja Cramo. Kuitenkin on huomattava, että kaikki matalan P/B:n yritykset eivät ole halpoja vaan niiden matalalle arvostukselle on syynsä.  Matalimpien ryhmään kuuluivat mm. jo edes mennyt Stromsdahl, Evox Rifa Group, TJ Group ja Aspocomp, joihin fiksu sijoittaja ei olisi tikullaan koskenut. Nämä pois jättämällä keskimääräinen vuosituotto oli noussut peräti 36,2%. Keskituottoon nähden siis 10%-yksikköä ylituottoa. P/B-lukuun kannattaa kuitenkin tutustua tarkemmin, eivät kuitenkaa tilitiedot aina anna välttämättä absoluuttisesti oikeaa tietoa firman arvostuksesta, etenkin jos tasearvot eivät ole kovin realistisia. Tosin nykyään lähes kaikki yritykset käyttävät IFRS-standardia tilinpäätösten luomisessa. Kuitenkin maailmalla on esimerkkejä kuten Enron ja Parmalat, joissa tilipitoa paranneltu keinotekoisesti, joten tarkkana lukun kanssa.

Vahvuudet: Analyyttisyys, nuoruus ja innokkuus

Heikkoudet: Kokemattomuus, pieni kärsimättömyys ja nuoruus

Sijoittamisen pääpointikseni olen valinnut pitkäjänteisen sijoittamisen (väh. 5 vuoden holdaamisella) hyvällä toimiala hajautuksella. Opiskelijana kuitenkin tulot eivät ole  kovinkaan suuria, jos kesätyörahat ja opintotuet jaetaan kuukausituloiksi yli 2000 euron/kk tulot ovat melko harvinaisia, ellei työskentele osa-aikaisena opiskeluaikana (silloin tosin opintotuen tulorajat ovat lähellä paukkua). Tilanteen takia holdaaminen on ehdottomasti paras vaihtoehto, koska myyntivoitot ja osingot vaikuttavat opintotuen tulorahoihin. Kim Lindströmin esimerkkiä seuraten olen päättänyt sijoittaa suomalaisiin arvo-osakkeisiin. Osakkeiden määrän olen pyrkinyt rajaamaan 6-10, jotta niiden seuraaminen ei ole turhan vaivalloista ja maksimipainoarvon yhdelle osakkeelle osakesalkussani olen laittanut 20%. Maantieteellistä riskiä pyrin minimoimaan taas rahastojeni ja ETF:in avulla.

Rahastoistani vielä sen verran että OP:n sijoitusvakuutukset korkeine kuluineen (Ostot 2% ja hallinnointi 0,4%/vuosi) ja vakuutuksen lopettamisen maksullisuuksineen (ensimmäisenä vuoten 5%, toisena 4% jne vasta viiden vuoden säästämisen jälkeen maksutonta) ovat rahastojen tuottoon nähden suhteellisen kohtuuttomia. Rahastot toisaalta kuitenkin olivat varmasti hyvä vaihtoehto osakemarkkinoita silloin todella huonosti tunteneelle allekirjoittaneelle, mutta nyt en kuitenkin sellaista turvasatamaa tarvitse. Tarkoitukseni onkin poistaa nuo rahat takaisin itselleni kunhan viiden vuoden sijoittamisen rajapyykki tulee täyteen puolen toista vuoden kuluttua ja jatkosijoittaa ne.

Ja alle saman lukuina.

Tällä hetkellä vapaan käteisen osuus on suuri johtuen opiskelijalle normaalista tulojen vaihtulusta kesien kesätyörahojen ja talven opintotukien välillä.  Olen siis tämän vuotisista kesätyörahoistani päättänyt osan laittaa kuluvan kesän ja syksyn aikana kiinni pääasiassa osakkeisiin. Seuraavaan postauksen yritän hieman valottaa omaa sijoitusstrategiaani ja tulevaisuuden tarkempia suunnitelmia.

Olen 22-vuotias nuori opiskelija sijoittajanalku täynnä intoa sijoittamisen ja säästämisen maailmaan. Blogini tarkoituksena toimia ennen kaikkia itsi elleni sijoituspäiväkirjana ja muistinvirikkeenä tällä sijoitusmatkalla. Toivottavasti blogistani löytyy apua ja tukea muille sijoittamisen alkutaipaleella.