Arvosijoittaminen sijoitus muotona hyvin huonosti yleisesti tunnettu, mutta sitäkin tuottavampi (kuvassa vuoden 1975-1995 markkinoiden keskimääräinen tuotto) sijoittamisen muoto. Arvosijoittaja siis etsii alarvostettuja osakkeita pitkän ajan tuotto tavoitteenaan. Arvosijoittaa kiehtoo osakkeet, joiden P/B ja P/E luvut ovat keskimääräistä alhaisempia. Tämä on kuitenkin melko suppea ja epätarkka määritelmä, ehkä parempi määritelmä arvosijoittajalle olisi halu ostaa osakkeita hintaan, joka alittaa kyseisten osakkeiden todellisen arvon ja vieläpä yleistä markkinariskiä pienemmällä riskillä. Vaikka kyseisen ei pitäisi olla mahdollista tehokkailla markkinoilla, joten markkinoilla on ollut tapana korjata virheensä.Myöskään tästä seuraavan ylituoton yleiseen kurssikehitykseen nähden (jonka pitäisi olla talousteorian perusperiaatteiden vastainen) ei tulisi olla mahdollista, mutta tämän mahdollistaa markkinapsykologia, jonka mukaan ihmisillä on tapana yli reagoida hyviin, että huonoihin uutisiin.
Sijoittajan pitää kuitenkin muistaa, että aliarvostus ei ole ikuista ja hyvästäkin arvo-osakkeesta voi muodostua kasvuosake, jos muutkin ihmiset, etenkin suursijoittajat, markkinoilla löytävät sen, joten yhtiön kehitystä kannattaa seurata ja kääriä voitot pois ennen kuin yliarvostus korjaantuu.
Kuuluisin arvosijoittaja ehdottomasti on Warren Buffett, joka on onnistunut luomaan yritys imperiumin ostamansa Berkshire Hathawayn ympärille ja häntä pidetään tällä hetkellä maailman toiseksi rikkaimpana ihmisenä. Henri Elo on esitellyt blogissaan Warren Buffetin maailmaa hieman tarkemmin. Warren Buffetin oppi-isänä ja arvo-sijoittamisen keksijänäpidetään Benjamin Grahamia. Myös Wall Streetin puhemieheksikin kutsutun Grahamin 1930-1950-luvuilla julkaisemien teosten ydinajatukset soveltuvat päivitettyinä hyvin myöskin nykyisin arvosijoittajan osakkeenvalinnan pohjaksi. Buffett lisäsi Grahamin kvantatitiivisiin tunnunlukuihin perustuvaan analyysiin, myös yrityksen liiketoiminnan ja liikejohdon arvioinnin. Bufferin ajattelutavan voidaankin kitetyttää seuraavasti: (lähde: Lindström – Vaurastu Arvo-osakkeilla)
Liiketoimintaperiaatteet:
-Yhtiön liiketoimen tulee olla yksinkertaista ja ymmärrettävää
-Yrityksellä tulee olla johdonmukainen historia, ja liiketoiminnan tuottojen tulee olla vakaat ja ennustettavat
-Yhtiön tulee toimia alalla, jonka pitkän aikavälin näkymät ovat suotuisat
Liikkenjohdolliset periaatteet:
-Yhtiön johtajien tulee olla avoimia ja rehellisiä
-Yhtiön johtajien tulee toimia itsenäisesti eikä seuraa muita
Rahoitusperiaatteet:
-Yhtiön oman pääoman tuotto tulee olla hyvä
-Yhtiöllä tulee olla korkea ja vakaa voittomarginaali, sekä johdonmukainen historia osakkeenomistajille luodusta arvosta
Markkinaperiaatteet:
-Pitää olla mahdollista määreillä yhtiön “sisäinen”arvo riittävän tarkasti diskottaamalla tulevia kassavirtoja
-Osaketta pitää pystyä ostamaan riittävällä turvamarginaalilla “sisäiseen” arvoon verrattuna käyttämällä hyväksi markkipsykologian taipumusta liiotella kurssilaskuja
Tiivistettenynä arvosijoittajan tulisi ostaa alihintaan hyvän ja vakaan tuoton omaavia perinteisiä yrityksiä, joilla on hyvä yritysjohto ja yksinkertainen ja ymmärttevä liiketoimi (jonka vielä miellään itse tunnet hyvin).
Mikä sitten on arvo-osake ja mikä ei? Akateemisten tutkimusten perusteella on löydetty muutamille tunnusluvuille korrelaatioit pitkäaikseen indeksin voittavan arvon nousun kanssa.
1) P/B. Vaikka Benjamin Graham puhui arvosijoittamisen kannattavuudesta jo 1930-luvulla saatiin vasta vuonna 1992 Chicagon yliopistossa toimineiden Eugene Famanin ja Kennet Frenchin tutkimuksen The Cross-Section of Expected Stock Returns ansioista taloustutkijoiden maailmaa shokeerattua ja kyseenalaistamaan CAPM-mallin. Tutkimuksissa käytettiin aineistona NYSE:en AMEX:in ja Nasdaqiin vuosina 1963-1990 noteerattuja yrityksiä. Valtavan aineiston pohjalta tutkijat löysivät korrelaation Book-to-Market luvulle (eli P/B luvun käänteisluvun) korrelaatio osakkeiden keskimääräiselle vuosituotolle. Tutkimuksissa osakkeet oli jaettu 10 kategoriaan BtM luvun suuruuden mukaan. Tulokset olivat hämmästyttävät suurimman BtM luvun omanneiden (pienimmän P/B-luvun) osakkeiden kategorian ja pienimmän BtM-luvun omanneiden keskimääräisen tuoton ero oli 13,4%-yksikköä vuodessa (pienimmät P/B-luvut 21.4%, suurimmat P/B-luvut 8%). Eli pienimpien P/B-lukujen joukko tuotti lähes 3x enemmän kuin suurimman P/B-luvun omanneet yritykset.
Toimiiko sama siis maailmanlaajuisesti, taikka suomessa? Kim Lindström tutki asiaa vuosilta 2002-2007 ja havaitsi saman korrelaation myös toimivan suomessa. 2002-2007 oli Suomessa ennennäkemättömän kasvun aikaa jolloin keskimääräinen osakkeen vuosituotto oli 26,2%, joten vähän huonommallakin sihdillä ylitti pörssien kaikkien aikojen keskimääräisen vuosituoton (10-12%). Mutta P/B-luvun avulla lajiteltuna erot 22 pienimmän ja 22 suurimmän P/B-luvun omanneiden ryhmän kesken oli huimaava 26,2%-yksilkköä, eli eroa kertyi keskimääräisen osakkeen vuosituoton verran. Pienimpien ryhmän keskimääräinen vuosituotto 32,7%, kun taas suurimpien ryhmän 5,5%, eikä pienimpien ryhmään mahtunut edes kaksi tuona kolmen suurimman kasvajan joukkoon kuulunutta yritystä Ramirent ja Cramo. Kuitenkin on huomattava, että kaikki matalan P/B:n yritykset eivät ole halpoja vaan niiden matalalle arvostukselle on syynsä. Matalimpien ryhmään kuuluivat mm. jo edes mennyt Stromsdahl, Evox Rifa Group, TJ Group ja Aspocomp, joihin fiksu sijoittaja ei olisi tikullaan koskenut. Nämä pois jättämällä keskimääräinen vuosituotto oli noussut peräti 36,2%. Keskituottoon nähden siis 10%-yksikköä ylituottoa. P/B-lukuun kannattaa kuitenkin tutustua tarkemmin, eivät kuitenkaa tilitiedot aina anna välttämättä absoluuttisesti oikeaa tietoa firman arvostuksesta, etenkin jos tasearvot eivät ole kovin realistisia. Tosin nykyään lähes kaikki yritykset käyttävät IFRS-standardia tilinpäätösten luomisessa. Kuitenkin maailmalla on esimerkkejä kuten Enron ja Parmalat, joissa tilipitoa paranneltu keinotekoisesti, joten tarkkana lukun kanssa.
